AHVENEN JIGIKALASTUS

Ahvenen avovesikalastuskausi alkaa heti jäiden lähdettyä. Alkukevät on suurahvenen kalastuksen osalta kulta-aikaa, sillä isot ahvenet löytyvät tällöin usein samoilta alueilta kuin ns. ruokakoon kalat. Keväällä ahventa kannattaa kalastaa laiskauintisilla ja suhteellisen suurikokoisilla jigeillä, koska kalojen liikkeet kylmässä vedessä ovat hitaita ja energiankulutus on pientä. Ahven tavoittelee keväällä mahdollisimman suurta saalista mahdollisimman pienellä vaivalla. Ahvenet tankkaavat toukokuun alkuun saakka, jonka jälkeen ne pistävät suunsa kiinni ja alkavat keskittyä kutupuuhiin. Välineiksi kannattaa valita 7-10 cm pituisia jigejä kevyillä jigipäillä, joilla voidaan kalastaa matalassakin hyvin hitaasti, joko perinteisesti heittojigaamalla, dropshotilla tai vertikaalijigaamalla.


Paikkavalinta riippuu paljolti vesistöstä. Järvillä kalastusta kannattaa painottaa virtaaviin salmiin, mahdollisten virtavesien heikommin virtaaviin kohtiin tai akanvirtoihin/virran sivuun, oletettujen kutualueiden läheisiin penkkoihin ja monttuihin. Kaikissa järvissä kevätkalastus ei toimi, sillä ahvenet saattavat aloittaa kudun järvien ollessa vielä osittain jäässä, varsinkin pienemmillä järvillä. Merellä suurahvenet löytyvät alkukeväästä yleensä kutulahdista, niiden suulta tai nopeasti syvenevien kaislikoiden reunoista. 

Kun kutu on ohi, aloittavat ahvenet uuden tankkausjakson. Ne viihtyvät vielä hetken lähellä kutualueita, joista ne pikkuhiljaa lähtevät siirtymään kohti ns. kesäpaikkoja. Veden lämmetessä käytettävien jigien kokoa voi hiukan pienentää. Varsinkin veden ollessa lämpimimmillään, saattavat suurahvenet ottaa toisinaan parhaiten jopa mikroluokan jigeihin. Uitto saa myös olla nopeampaa ja jigin uinti terävämpää ja tiheämpää värinää. Alkukesän ottipaikkoja ovat ensisijaisesti kapeat virtaavat salmet, joissa on paljon salakkaa tai muuta pikkukalaa. Myös kivikot ja karikot, sekä niiden ympäristöt, ahvenvitaikot sekä muiden kasvustojen reunat ovat potentiaalisia suurahvenpaikkoja. Varsinkin kirkkaina päivinä parhaat saaliit saadaan usein aikasin aamulla tai illan jo hieman hämärtyessä. Päivästä ja paikasta riippuen hyvään syöntiin voi osua myös ympäri vuorokauden, joskus jopa keskellä yötä.

Keskikesästä - loppukesään kalat löytyvät edelleen hyvin pitkälti samoilta alueilta kuin alkukesästä. Ainoana suurempana muutoksena on se, että varsinkin järvien selkävesillä alkaa näkymään niin sanottuja "ajoja", joissa ahvenet jahtaavat pikkukalaparvia pintaan. Lokki- ja tiiraparvet yleensä paljastavat ajoahventen ruokailualueet varsin tehokkaasti. Jo kaukaa voi nähdä, kun tiirat syöksähtelevät veteen napatakseen ahventen pintaan jahtaamia kuoreita, salakoita tai muikkuja. Syksyä kohden mentäessä ahvenet siirtyvät järvillä kauemmas alkukesän paikoilta. Ne suuntaavat syvemmille selkävesille syömään ja keräämään energiavarastoja talven varalle ja mädin kehittämiseen. Myös merellä ahvenen käytöksessä tapahtuu suuria muutoksia syksyn edetessä. Kalat siirtyvät suurina massoina syviin virtaaviin salmiin syömään mm. silakkaa ja meren pohjaeliöstöä: äyriäisiä kuten kilkkejä ja pieniä rapuja, pohjakaloja, varsinkin kivinilkkoja ja pieniä simppuja. Tällöin merellä toimivat usein huomattavan tummat värit, mutta ettei kaikki olisi niin yksinkertaista, myös vaaleat ja jopa ihan valkoiset jigit antavat joskus parhaan saaliin. Merellä kalastus ei muutu juurikaan jäiden tuloon asti, mutta järvillä kalastustyyliä kannattaa jälleen muuttaa lähemmäs kevätkalastusta. Uittoa hidastetaan, vieheen kokoa hieman kasvatetaan ja jigipään painoa kevennetään. Kalat löytyvät edelleen suurinpiirtein samoilta alueilta kuin alkusyksystä, mutta usein kovimman virran alueet hiljenevät kalojen vähentäessä energiankulutustaan.